keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

5

Tänään heräsin jo seitsemältä, että ehin kattoa Paavo Pesusienen. Se on ollu mun lempiohjelma iiiiihan pienestä asti. Niin, se on siis legenda ja se on aina pakko kattoa. No, siinä sitte puol tuntia makoilin sängyllä ja sitten vedin jalkaan mustat pillit ja harmaan Star Wars -neulepaidan. Sain hiukset jotenki kuriin ja vedin sitte mun ainaisen asusteen, vihreän pipon, päähän. En ehtinyt oikeen syömää mitään, toisaalta se johtu siitä, että ei ollu mitään syötävää.

Koulussa mä lagasin vaan ja eka tunti meni siihen, että kuuntelin musiikkia ja yritin saada vihdoin niitä mun töitä valmiiksi, mutta se ei taaskaan valmistunu. Sitten ku koulu loppu, mä mun mielestä otin mun mp3-soittimen mukaan, mutta se on vissiin pulpetissa. Se on siis näennäisesti hukassa, jos se ei oo siellä. Vituttanu tässä koko illan se, että jos se on hukassa, mun elämä on pilalla.

Koulun jälkeen mä lähin suoraa kotiin, koska me lähettiin Teemun, Antin ja Millan kanssa käymään K-supermarketissa, Välivainiolla. Ostettiin sieltä huomiselle Iso-syöte reissulle mässyä. Itelleni tarttu mukaan pullo Dr. Pepperiä, Kaatissäkki ja suolatikkuja. Sit ku tulin kotiin, äiti yhtäkkiä pelmahti siihen ovelle ja ehotti että lähettäs ostamaan mulle uutta hiusväriä. Saan siis mun juurikasvun pois! En vaihtanutkaa väriä astetta vaaleampaa, niinku puhuin, koska tää väri on oikeestaan just hyvä.

Kun vihdoin asetuin kotiin, kello oli jo puoli viis. Milla pyyteli pihalle, mutta oli vähän omituinen olo ja silloin periaatteessa vasta tajusin/huomasin, että mun mp3 ei ollu kotona. Mua alko vituttaa nii, että aloin hysteerisenä nakella tavaroita ympäriinsä. Jos se on kössitty, niin oikeasti mä tapan itteni. Koska se makso sentään 100e, ettei ollu ihan turha ostos. Nyt vaa vittu kaikki lukijat sormet ristii ja toivotaa, että se soitin on mun pulpetissa. :c

Tästä stoorista tulee nyt vähän lyhyehkönpuoleinen, ku pitäis vielä jotenki pakata huomiset varavaatteet sunmuut sinne Syötteelle, ku on aika paskat kelit luvattu huomiseksi. Että joo, mulla on ollu tää ilta yhtä itkua ja tunteiden selvittelyä. Oon saanu paljo aikaseks ja tajuan, että rakastan yhtä jätkää ihan saatanasti. Mutta joo, lähenpäs taas ennenku nuo lähtee nukkuu, ku en sitte viitti enää alkaa kolistelee niiden mun tavaroiden kanssa.

Joten, CYA GUYS!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti