tiistai 6. huhtikuuta 2010

4

Tänää oli erittäin omituinen päivä. Heräsin vasta 07:35 ja olin ihan paniikissa, ku aloin miettiin, että miten helvetissä mä kerkeisin tehä kaiken tarpeellisen. No, siinä sitte tavarat lensi, ku paniikissa yritin saaha ittestäni vähemmän väsyneen näkösen. Sitten vedin lärvii jotain aamupalaa ja harpoin Millan talolle, mentiin siis samaa matkaa.

Ku koulu alko, mua väsytti niin sanoinkuvailemattoman paljon, että oisin voinu nukahtaa. Ekat tunnit meni siihen, että tekstailin parille kaverille. Sitten ku koulu loppu, lähettiin Millan kanssa käymässä kaupassa. Ostettiin vaniljajäätelöä, pirtelöä varten.

Harpottiin sitten yhtämatkaa meille ja tungettiin jäätelöt sekä kaakaojauheet tehosekottimeen. Tehtiin muuten iha helvetin hyvää pirtelöä. Vois pistää firman pystyyn. Mutta niin, sitten me harpottiin takasin pihalle, mentiin oikeestaan kirjastoon. Ei, kelataan taaksepäin. Minä kävelin kirjastoon ja Milla lähti käyttämään Roopea. Mä istuin siellä kirjastossa sitte yksinäni ja jotain tekstailin taas jälleen kerran.

Sitten semmone pikkupoika uhkas heittää mua kirjalla. Se oli aika ilkeä se poika, eikä sen äiti oikeen osannu pitää sitä kurissa, koska se kielsi sitä poikaa ''heittämästä sitä tyttöä kirjalla''. Mutta loppujen lopuksi se poika heitti ne kirjat 10cm päähän musta ja kuulu semmone vitumoine PUTUM. Säikähin ja se poika katto mua vahingonilosena. Se poika oli siis jotain 4v. Sitten ne tuli siihen alatasanteelle ja katteli jotai kirjoja, sitte se poika alko hymisee jotai. Ne lähti siitä jonku ajan päästä, sitten ku sen äiti oli jo kivunnu ne portaat ylös, se pikkupoika mutisi jotai ja näytti mulle kieltä. Milla ei voinut edes tulla pelastamaan mua. Minkä takia pikkupojat on nykyään niin ilkeitä mulle? :c

Milla talsi paikalle sitten jonku tovin jälkeen. Olin istunu jo 45 minuutia yksikseni siellä ja tuijottanu seinää. Sitten samaan syssyyn ilmestyi myös Sonja. Jotain siinä hilluttiin ja kohta me oltiin jo istumassa kirjaston eteisessä, seurassamme myös Tumppi -- Tuomas -- Miksi ikinä ihmiset sitä sanookaan. Oli itseasiassa ihan hauskaa, paitsi mun silmää oli särkeny jo useita tunteja. Se oli tuskallisinta, mutta muuten kivaa.

Milla lähti siinä seittämän paikkeilla ja me jotain jäätiin hilluun siihen kirjaston pihalle, koska kirjasto meni tietenkin kiinni. Tumppi alko pelkää mua, koska se sano mua emopissikseksi ja suutahdin siitä. Lähdin ajattaa sitä, mutta sitte annoin periksi, en halunnu olla ilkeä pienelle viattomalle pojalle. Se on siis 12, vuoden nuorempi. Otin sen kaulasta kiinni sillee -- tavallaan kuristin sitä, koska se alko jotain aukoon -- vitsillä toki, mutta kuitenkin aukoi. Sonja oli koko ajan: "Eeeeei Kerttu, älä satuta sitä!" Vitut minä siitä välittäny. Jos mua sanotaan emopissikseksi, saat mun vihat niskoilles. Okei, okei en mä Tumppia vihaa.

Ku tulin kotiin, mun jalat oli ihan jäässä, koska mun kengät oli läpimärät. LOSKA ON PERSEESTÄ --- jälleen kerran. Mua alko taas angstittaa mun elämä ja niin. Miksi mulla tulee aina armoton ilta-angsti. Porukatki alko vinee siitä, että mun läksyt ei oo finished ja nyt alko itteäki vituttaa, ku en oo tehny niitä läksyjä :D En pääse koneelle myöhemmin enää, joten lähen luultavasti tästä ihan kohta raapustaa niitä läksyjä.
"Kerttu, pitäiskö pikkuhiljaa lopetella jo."
FFFUUUUUUUUUUUUUUUU- lähen vetään sitten.

BTW. I have realized how much I love mah friends. Especially him.

CYA GUYS! ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti