3

Tää päivä alko armottomalla lagaamisella koneen ääressä. Heräilin yöllä satunnaisesti, joka oli sinänsä perseestä, koska aamulla mulla särki sen takia päätä ihan helvetisi. Kaiken lisäksi, olin luvannu, että meen tänään Jutalle, Millan kanssa. No, mikäs siinä.

Lagailin yhteen asti koneella, kävin syömässä jotain ja revin vaatteet ylleni. Oli yhäkin sellanen olo, että ois voinu vaan jäädä kotiin nukkumaan, mutta luvattu mikä luvattu. Tosin olo koheni, kun tajusin, että maat oli sulat ja oltiin tänäänki rutkasti lähempänä kesää. Alkaa aina ahistaa, ku ajattelee, etten viime kesänä tehny paljon paskaakaan, lagin tyyliin vaan kotona ja harmittelin, etten nähny ketään kavereita.
Ens kesästä tulis armotta ehkä elämäni paras kesä.

Sitten mun olotila onneksi parani. Oikeastaan heti ku astelin Millan talolle ja soitin niide ovikelloa. Milla näytti nii helvetin pirteeltä, niinku aina. Se saa mut aina hyvälle tuulelle. Millan kaltasia ihmisiä sais olla enemmänki maailmassa. No, me siinä jotai vähä aikaa säädettiin Millalla -- Tai Milla sääti, mä rapsutin maailman sulosinta koiraa, Roopea. Sitten ku päästiin lähteen, poikettiin kaupassa ja Milla osti suklaata. Just ku alettiin harmittelee, että matkaa Taskilaan ei jaksais Erkkikään astella, mun porukat kaartaa siihe viereiselle bussipysäkille ja kysyy tarvitaanko me kyydin. Mikäs tuossa, katteli kyllä ohikulkijat vähän, että kenen kyytiin me tuosta vaan asteltiin.

Ku porukat jätti meidät siihen Taskilaan, me talsittiin pikasesti Jutalle. Soitettiin pari kertaa ovikelloa ja sitten tajuttiin, ettei se ovikello toimikaan joten Milla alko jyskyttää sitä ovea. Jutta tuli sieltä jostain avaamaan oven ja päästiin heti vauhtiin. Mulla oli mukana kasvomaalit, jotka pyörii mun laukussa ja maalattiin meille sotamaalaukset. Sitten jotain hihhuloitiin ja sitte vahingossa raapasin Millaa, anteeksi Milla tästä. Ku Millan sotamaalaukset levis, me päätettiin kaikki puhistaa ne pois.

Sitten Jutalle tuli yhtäkkiä vitumoine karkinhimo ja me muka lähettiin kauppaan ja sitten kesken tuskaisen kyyditysoperaation ohella me tajuttiin, ettei kaupat ole välttämättä enää edes auki. Sitten siitä käveli mummo ohi ja Millan oli tarkotus kysyä siltä, että onko K-market auki, mutta se jotenki jänisti ja sitten me jäätiin siihen tumput suorina oottamaan seuraavaa ohikulkijaa. No, meni siinä sitten hermot odottamisessa, joten Jutta soitti sen äidille ja se sano, että kaupat oli menny kiinni jo neljältä. Kello oli tuolloisesti 16:40. Sitten me käännyttiin takas ja Jutta kyyditti meidät niiden isälle.

Päivä soljui mukavaan tahtiin ja Mariaki tupsahti jossain vaiheessa Jutalle. Kun kello oli jotain puoli kaheksan, minä ja Milla lähettiin talsimaan takas kohti Koskelaa ja seki matka taittui aika taitavasti. Kumpaakaan ei onneksi alkanu väsyttää, joten oltiin kotona jo vartin kuluttua.

Kun pääsin kotiin, söin parit lämpimät voileivät ja join Pepsi Maxia. Sitte rynnistin koneelle ja oon istunu tässä jo kaks tuntia. Tällä hetkellä on fiilarit jälleen kerran aika maassa, koska mulla on huoli mun kaverista. :c And that's not cool at all. Oon nyt sitten tällä viikolla menossa Lindan kanssa keskustaan ja 16. päivä Miron, Viivin ja Saulin kanssa keskustaan ja sen jälkeen illalla Jutalle. Ihanaa omistaa kavereita. Ihania sellasia.

Tää veny nyt aika pitkäksi, mutta ei voi mitään. Arvostan jälleen kerran niitä ihmisiä, jotka jaksoi tän lukea.

LOVE YOU GUYS!

Tajusin tässä just, että Marilyn Manson on vitun ihana jätkä ja voisin raiskata sen, jos se kävelis vastaan.