22

Ihanaa, ukkonen tappaa meidät kaikki. Pelkään ukkosta ehkä eniten, ku mitään muuta. Se on ahistava istua sisällä ja katella ku salamat vilahtelee ja sit kuuluu järkyttäviä jyrähyksiä, et ei nice. Kerrankin muistin kirjottaa pienemmällä aikavälillä.

Olin viime yön jälleen menossa, nimittäi Jutalla yötä Marian kanssa. Me oltiin illalla Chatrouletessa ja löydettiin joku ihku jätkä, jonka mese me saatiin ja juteltiin sille johonkin neljään asti. Sitten se lähti nukkumaan ja me mentiin syömään ja kattoon leffaa. En muista sen leffan nimeä, mutta siinä oli ainaki Jessica Alba pääosassa ja se oli vissii joku Good luck, Chuck? Ihan hyvä leffa, ehkä joissain kohissa vähän liian ylinäytelty.

Sitten ku se leffa loppu, me jäätiin lagimaan sohvalle. Kun oltiin jonku aikaa saatu lagitettua sohvalla, lähettii laittaa petivaatteet parvekkeelle, koska me ajateltiin nukkua siellä. Kello oli tuolloi kuusi, eli periaatteessa jo tätä päivää. En vaan osaa ajatella sitä niin.

Luvattiin sille ihkulle jätkälle, että ollaan mesessä silloin ku se herää, eli yheksältä, kymmeneltä meidän aikaan. Vakuuteltiin sille jätkälle, että joo me ollaan kyllä, mutta eipä oltu. Seittemä aikoihi Maria ja Jutta vielä lagitti koneella ja mä vissiinki nukahin, sitten nukahti Maria ja sitten Jutta. Asetettiin tietenki herätykset kymmeneksi, että mentäis sinne meseen.

Hienostipa herättiin. Jutta sano; "Oho, kellohan on jo 10:13." Sitten kuuluu pari: "Voi saatana, mite se jo nii paljon?". Kuitenki sen jälkeen nukahettiin, eikä noteerattu sitä jätkää mesessä enää yhtään, koska uni vei voiton. En todellakaan jaksanut miellyttää jotain Saksassa asuvaa tyyppiä heräämällä viisi tuntia normaalia aikasemmin.

Herättiin sitten lopullisesti kahen maissa, mikä oli sikäli aikaista kuitenkin. Maria nappas koneen syliin ja datasi siinä, Jutta sääti jotain ja mä makoilin puolikuolleena siinä parvekkeella. Mua väsytti niin saatanasti, etten jaksanu ees lähtee puhistamaan meikkejä, jotka oli yön oikeastaan päivän unien aikana valahtaneet poskille. En olis tänään jaksanu oikeestaan tehä mitään, mutta sitten äiti soitti ja muistutti siitä, että olin lupautunu lähteen serkkujen kanssa Vauhtipuistoon, kyllä, Vauhtipuistoon. (Serkut on siis 3- ja 5-vuotiaita.)

Koitin saada itseni ylös sängystä, mutta se tuntu ylitsepääsemättömän vaikealta. Sitten ku vihdoin pääsin ylös, söin jotain Jutan kaapeista, pesin naaman ja harjasin hiukset. Laitoin muuten tänään sen 4mm venytyksen. Ajattelin että, koska se ei tuntunu missään, että tässä lähipäivinä vaihtaisin sen jo 5mm, ku sain Rikulta semmosen hienon leopardikuvioisen.

Sain raahattua itteni kotiin ja puhistin loputki meikit silmistä. Inka (5-vuotias) roikku mussa herkeämättä ja mun oli pakko suoriutua toimista nopeasti. Näytin jo lähes siedettävältä, kun mun mustat rajaukset ei ollu enää poskilla. Lähettiin siinä neljän - puoli viiden maissa Vauhtipuistoon. Vieläkin vähän väsytti, mutta sitten ku pääsin sinne laitteisiin, meinasin jopa innostua. Hypittiin pomppulinnoissa, ajettiin sähköautoilla, käytiin vekkulitaloissa sun muuta mukavaa, mikä on ihan huippua, jos kattoo 5-vuotiaan silmin.

Tulin sieltä tuossa seittemän aikoihin ja piti alkaa Viiviäkin, mutta eipä Viivi sitten jaksanukkaa alkaa, joten oon ollu siitä asti koneella, Pepsi Maxia lasissa with ice. Jotenki ihana olo ja nyt taas kiitän sitä, että joku keksi kesäloman. Huomenna tarkotus lähtee Rawripetran kanssa keskustaa ja sitten varmaankin näen Lindaa ja Rikua. En oo ihan varma. Mut nyt:

CYA!